Taikamatolla tapahtuu

  Jokaisessa hyvässä kodissa on paljon mattoja. Vireä tekstiilielinympäristö ei muodostukaan kalliista materiaaleista - toki niistäkin - vaan lukemattomista ryysyistä, kuteista ja matoista. Matot ovat (toki) ensin puistelua ja imuroimista, mutta sitten heti lojumista varten. Jotkut herraparat silti vain kävelevät niillä. Ja jonain päivänä he voivat huomata joutuneensa matoista muodostuneelle sillalle, joka ei lopu. Näin käy, kun ei pidä silmiä auki nuorena ja istahda aloilleen.

  Toki tarvitaan myös tuoleja ja jakkaroita, sängynreunoja ja jopa niitä uuninpankkojakin, sillä lattiatason yläpuolella ei mattojen magiaa liiemmin ole.

  Saadakseen hyvän maton ei tarvitse mennä merkkiliikkeeseen, sillä periaatteessa mikä tahansa hyväntuntuinen matto täyttää tehtävänsä. Liian vanha ja elämää kokenut, tai nuhjuinen matto ei saa olla, vaan se pitää ajoissa ymmärtää vaihtaa uuteen mattoon.

  Vanha huhu, että matoilla olisi lennetty ei ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta sekään. Mutta harvempi on tullut ajatelleeksi, että jos kaikki ikäihmisetkin istuisivat päivittäin vähintään 2 tuntia matolla, tai edes porontaljalla, myös lapset eläisivät vanhempiensa luona pidempään. 

Luonnon roviot

  Joskus kauan sitten, kun ei ollut turistibusseja, eikä lankapuhelimia, käytiin hevosrattailla ihmemaassa. Todennäköisesti se elämä oli myös rankkaa, olihan verenvuodatus paljon läpinäkyvämpää, kuin tällä Nokian ja Sampopankin aikakaudella. Mutta kovaa se myöskin oli, kun ruoanhankinnan ohella piti ehtiä grillaamaan roviolla kaikki toisinajattelijat.
  Maailman muuttumisesta jaksetaan itkeä, mutta ei se oikeasti ole yhtään sen kummempaa. Jos poikkeat normista, niin kyllä sitä varten on suunnitelmat olemassa. Vaikka saisit rauhassa kävelläkin, niin kyllä luonto tekee sen, ettei tarvitse miettiä tätä elämää sen kauemmin. Tai jos miettiikin, niin ensimmäinen ajatus on, milloin se lopullinen synninpäästö oikein tulee. 
  Nyt ihmisjoukot on huolissa hulluista ihmisistä, jotka putoavat ura- ja parisuhdekelkasta, mikä on hyvin uuskeskiaikainen ilmiö. Ja kyllä ne putoavatkin. Siinä on vaan se kämänen puoli, että niiden viulut joutuu muut maksamaan ja kun lasku hihhuleista tulee pitäjän päille liian kalliiksi, niin sitten tarvitaan taas niitä perinteisiä manuaalirovioita, kun ei ne ryhmänä muutenkaan lähde tai taivu kapenevan leivän pöytiin.

   1900-luvun ajan luonto on huolehtinut epämääräisten ihmisten aisaanpalauttamisesta, mutta tulevaisuudessa tarvitaan taas kirkkoja, jotka tappaa nämä ihmiset omilla poppakonsteillaan. Jos koet olevasi menestyvä ihminen niin maksa nyt ainakin kirkollisverosi. Tulevaisuudessa pääset dogmaatikon viitta päällä sahaamaan parvekkeelta pudonneen Sampo-Santerin jalkaa. Seuraavaksi on vuorossa Napajäätiköt.