Luonnon roviot

  Joskus kauan sitten, kun ei ollut turistibusseja, eikä lankapuhelimia, käytiin hevosrattailla ihmemaassa. Todennäköisesti se elämä oli myös rankkaa, olihan verenvuodatus paljon läpinäkyvämpää, kuin tällä Nokian ja Sampopankin aikakaudella. Mutta kovaa se myöskin oli, kun ruoanhankinnan ohella piti ehtiä grillaamaan roviolla kaikki toisinajattelijat.
  Maailman muuttumisesta jaksetaan itkeä, mutta ei se oikeasti ole yhtään sen kummempaa. Jos poikkeat normista, niin kyllä sitä varten on suunnitelmat olemassa. Vaikka saisit rauhassa kävelläkin, niin kyllä luonto tekee sen, ettei tarvitse miettiä tätä elämää sen kauemmin. Tai jos miettiikin, niin ensimmäinen ajatus on, milloin se lopullinen synninpäästö oikein tulee. 
  Nyt ihmisjoukot on huolissa hulluista ihmisistä, jotka putoavat ura- ja parisuhdekelkasta, mikä on hyvin uuskeskiaikainen ilmiö. Ja kyllä ne putoavatkin. Siinä on vaan se kämänen puoli, että niiden viulut joutuu muut maksamaan ja kun lasku hihhuleista tulee pitäjän päille liian kalliiksi, niin sitten tarvitaan taas niitä perinteisiä manuaalirovioita, kun ei ne ryhmänä muutenkaan lähde tai taivu kapenevan leivän pöytiin.

   1900-luvun ajan luonto on huolehtinut epämääräisten ihmisten aisaanpalauttamisesta, mutta tulevaisuudessa tarvitaan taas kirkkoja, jotka tappaa nämä ihmiset omilla poppakonsteillaan. Jos koet olevasi menestyvä ihminen niin maksa nyt ainakin kirkollisverosi. Tulevaisuudessa pääset dogmaatikon viitta päällä sahaamaan parvekkeelta pudonneen Sampo-Santerin jalkaa. Seuraavaksi on vuorossa Napajäätiköt.